Eilen aamupäivällä kävimme kuuden hengen porukalla tutustumassa Teknisee museoon. Raitiolinja 11 menikin sinne suunnalle aivan hostellimme edestä. Matkan aikana ihastelimme kuinka idylistä puistoreittiä ratikka lähtikin kaartamaan eteenpäin. Kohta vaunu kuitenkin pysähtyi ja kuljettaja kysyi hölmistyneenä meiltä (muuta matkustajat oilvat jo poistuneet) että mmitä oikein teemme vaunussa vielä. Saimme ystävällisen opastuksen että parin metrin päästä jatkaisi inja 12:n ratikka matkaamme oikeaan suuntaan. Mutta kun 11:nkin piti mennä sinne! No, ei sitten ihan kaikki vuorot.
Museossa oli härpättimiä jos jonkinlaisia, sairaanhoidon historialle ja Norjan öljynporaustoiminnalle oli omistettu laajoja alueita. Lähtiessämme ostin kaupasta vielä possujääkaappimagneetit kotiin viemisiksi. Museovierailun jälkeen palasimme areenalle seuraamaan kakkossemin viimeisiä harjoituksia.
Iltaisen semifinaalin jälkeen päätimme mennä porukalla testaamaan Latter-yökerhon. Esiintyjinä oli Norjan karsinnoista tuttu Hanne Haugsand, Norjan edustajayhtye vuodelta 2000, Charmed sekä karsintatuttu dragduo Queentastic. Heidän lisäkseen lavalle nousi yllätysnimenä laulamaan myös lauluntekijäjumala Fredrik Kempe (Cara Mia, My Heart Is Yours (Norja'10), Finally, Du och jag mot världen, Manboy, Hope & Glory...), joka esitti meille aivan ihastuttavan loistavasti sekä Cara Mian että oman hittinsä Vincero. Illan päätteeksi kävimme vielä jututtamasta mukavanoloista miekkosta ja kiittämässä illan esityksestä. Toivottavasti Fredrik saa menestystä lauantain finaalissa Norjan kappaleellaan!
perjantai 28. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
5. päivä - Välipäivä
Eilinen keskiviikko meni rattoisasti heräillessä ja Areenalle maleksiessa. Pienen nettihetken jälkeen palasimme kaupungille ja kiertelimme Iidan kanssa tuntikausia keskustan katuja ja (levy)kauppoja. Välillä istahdimme rantapenkille syömään eväitä ja seuraamaan rannan tapahtumia. Tuttujakin bongasimme pitämässä taukoa samoilla seuduilla.
Illalla Euroclubilla pidettiin OGAE Iternationalin järjestämä Fan Club Night, jossa lukuisat tämän vuoden artistit esittäytyivät ja esiintyivät. Samalla kyseisen maan klubin edustaja sai kertoa oman klubinsa toiminnasta. Suomen klubilla oli kunnia julkistaa omat ensi syksyn suunnitelmansa: Viisuristeily suomalaisila ja ruotsalaisila viisutähdillä höystettynä!
Pääsin kohtaamaan Euroclubilla Portugalin Filipan, uk:n Joshin sekä Islannin Heran. Valko-Venäjä olisi vielä tähtäimessä. Ja Romania!
Illalla Euroclubilla pidettiin OGAE Iternationalin järjestämä Fan Club Night, jossa lukuisat tämän vuoden artistit esittäytyivät ja esiintyivät. Samalla kyseisen maan klubin edustaja sai kertoa oman klubinsa toiminnasta. Suomen klubilla oli kunnia julkistaa omat ensi syksyn suunnitelmansa: Viisuristeily suomalaisila ja ruotsalaisila viisutähdillä höystettynä!
Pääsin kohtaamaan Euroclubilla Portugalin Filipan, uk:n Joshin sekä Islannin Heran. Valko-Venäjä olisi vielä tähtäimessä. Ja Romania!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Lehdistökatsaus
Tähän väliin on hyvä tehdä vertailevaa tutkimusta eri medioiden suhtautumisesta viisusemin tuloksiin. Ainakin muutama vuosi sitten suomalaisviestimillä oli tapana lytätä artistit, kappaleet ja tulokset, olivat ne sitten todellisuudessa kuinka hyviä tai huonoja tahansa.
Leikkimielisesti aannnan jutuille tuomiot viisufanin näkökulmasta.
Ilta-Sanomat: "Vodka ja kuohuviini lohduttivat jatkoilla"
Positiivissävyinen juttu, hyväksytään.
Iltalehti: "Kuunkuiskaajat putosi finaalista - Pettymys"
Lyhyt sähkemäinen pääuutinen, ihan ok.
Helsingin Sanomat: ei viisu-uutista etusivulla eikä viihdepuolella, uusin Kuunkuiskaajat-uutinen eiliseltä, ennen semifinaalia
Aamulehti: Pettymys euroviisuissa - Miksi ihmeessä tässä kävi näin?
Ilmeisesti vain otsikko on vaihdettu tulosten jälkeen, itse juttu kommentoi ennakkotunnelmia ja uutta sovitusta kappaleessa
Turun Sanomat: "Kuunkuiskaajat karsiutui viisufinaalista"
Lyhyt ja kovin faktapitoinen tönkköuutinen, käytännössä tuloslista
Ne nettilehdet siis jotka vain aiheesta jaksoivat kirjoittaa, selvisivät puhtain paperein. Hienoa! Aivan oma artikkelinsa olisikin sitten keskustelupalstojen kirjo. Onneksi itsesuojeluvaistoni ja mukavuudenhaluni estää minua edes aloittamasta lukemaan Iltiksen ja Suomi24.fi:n kaltaisia kuonaforumeita. Minulle ei tulisi mieleenikään kuluttaa aikaani vieraillen jalkapalloforumeilla huudellen kommentteja huonosta menestyksestä tai lajin naurettavuudesta. Miten joillakin ihmisillä riittää aikaa tehdä niin viisujen suhteen? Vai onko niin että tyhmyys tuo lisää aikaa käytettäväksi? ;)
Leikkimielisesti aannnan jutuille tuomiot viisufanin näkökulmasta.
Ilta-Sanomat: "Vodka ja kuohuviini lohduttivat jatkoilla"
Positiivissävyinen juttu, hyväksytään.
Iltalehti: "Kuunkuiskaajat putosi finaalista - Pettymys"
Lyhyt sähkemäinen pääuutinen, ihan ok.
Helsingin Sanomat: ei viisu-uutista etusivulla eikä viihdepuolella, uusin Kuunkuiskaajat-uutinen eiliseltä, ennen semifinaalia
Aamulehti: Pettymys euroviisuissa - Miksi ihmeessä tässä kävi näin?
Ilmeisesti vain otsikko on vaihdettu tulosten jälkeen, itse juttu kommentoi ennakkotunnelmia ja uutta sovitusta kappaleessa
Turun Sanomat: "Kuunkuiskaajat karsiutui viisufinaalista"
Lyhyt ja kovin faktapitoinen tönkköuutinen, käytännössä tuloslista
Ne nettilehdet siis jotka vain aiheesta jaksoivat kirjoittaa, selvisivät puhtain paperein. Hienoa! Aivan oma artikkelinsa olisikin sitten keskustelupalstojen kirjo. Onneksi itsesuojeluvaistoni ja mukavuudenhaluni estää minua edes aloittamasta lukemaan Iltiksen ja Suomi24.fi:n kaltaisia kuonaforumeita. Minulle ei tulisi mieleenikään kuluttaa aikaani vieraillen jalkapalloforumeilla huudellen kommentteja huonosta menestyksestä tai lajin naurettavuudesta. Miten joillakin ihmisillä riittää aikaa tehdä niin viisujen suhteen? Vai onko niin että tyhmyys tuo lisää aikaa käytettäväksi? ;)
4. päivä - Sinivalkoista päällä myös loppuviikon
Harmittavasta semifinaali-illan takaiskusta huolimatta heräsin tähänkin keskiviikkoaamuun ihan raikkain viisumielin. Mustia vaatteita ei edes matkalaukusta löytyisi, mutta siti alkuperäisen suunnitelman mukaan mennään - koko viikko yllä on vain sinivalkosävyistä vaatetusta!
Suomen esitys oli erinomainen eilen, tytöt vetivät oman osansa loistavasti, kuin myös taustatanssijat ja -laulajat ja viulisti. Eurooppa nyt vain äänesti tällä kertaa näin. Monen monta vuotta olemme olleet peräkkäin finaalissa, tänä vuonna vain nyt on sitten hieman toisin. Sitä ei voi kieltää etteikö harmittaisi paljon se, että finaalin meni Bosnia-Herzegovinan ja Venäjän kaltaisia kuraläjiä, mutta pientä lohtua tuo se ettei kuvottavaesityksinen Makedonia päässyt finaalijoukkoon. Omasta viisupuntaristani kaksi parasta (Islanti ja Valko-Venäjä) pääsivät eilen finaaliin, huomenna torstaina jännitän Tanskan ja Romanian puolesta.
Kuuntelimme lehdistösalissa kokonaisuudessaan finaalipaikan lunastaneiden puheenvuorot, jotka lähinnä itäeurooppalaisten edustajien kielitaidon myötä venähtivät liki puoli yhteen asti. Palasimme suoraan hostellillemme kun mitään suurta juhlanaihetta ei eilen illalla ollut.
Eilen päivällä kummastusta herätti se että kaikki semifinaalin pukuharjoitukset olivat ei-yleisötilaisuuksia. Helsingin kisoissakin harjoituksissa oli kohtuullisen paljon porukkaa (joskin osittain lippupakettien pakottamina), mutta täällä Oslossa itse semifinaalissakin oli koko nouseva katsomo ääärimmäisen tyhjä, toisen laidan lievää kansoitusta lukuunottamatta. Tunnelma salissa oli kuitenkin ihan aito viisutunnelma, jota ei voi kuvitella ennenkuin itse istuu salissa keskellä vellovaa viisufanimerta.
Tämä keskiviikkopäivä lienee enemmän tai vähemmän pyhitetty turismille. Aion selvittää miten pääsisin Skandinavian suurimpaan ostoskeskukseen Sandsvikiin.
Suomen esitys oli erinomainen eilen, tytöt vetivät oman osansa loistavasti, kuin myös taustatanssijat ja -laulajat ja viulisti. Eurooppa nyt vain äänesti tällä kertaa näin. Monen monta vuotta olemme olleet peräkkäin finaalissa, tänä vuonna vain nyt on sitten hieman toisin. Sitä ei voi kieltää etteikö harmittaisi paljon se, että finaalin meni Bosnia-Herzegovinan ja Venäjän kaltaisia kuraläjiä, mutta pientä lohtua tuo se ettei kuvottavaesityksinen Makedonia päässyt finaalijoukkoon. Omasta viisupuntaristani kaksi parasta (Islanti ja Valko-Venäjä) pääsivät eilen finaaliin, huomenna torstaina jännitän Tanskan ja Romanian puolesta.
Kuuntelimme lehdistösalissa kokonaisuudessaan finaalipaikan lunastaneiden puheenvuorot, jotka lähinnä itäeurooppalaisten edustajien kielitaidon myötä venähtivät liki puoli yhteen asti. Palasimme suoraan hostellillemme kun mitään suurta juhlanaihetta ei eilen illalla ollut.
Eilen päivällä kummastusta herätti se että kaikki semifinaalin pukuharjoitukset olivat ei-yleisötilaisuuksia. Helsingin kisoissakin harjoituksissa oli kohtuullisen paljon porukkaa (joskin osittain lippupakettien pakottamina), mutta täällä Oslossa itse semifinaalissakin oli koko nouseva katsomo ääärimmäisen tyhjä, toisen laidan lievää kansoitusta lukuunottamatta. Tunnelma salissa oli kuitenkin ihan aito viisutunnelma, jota ei voi kuvitella ennenkuin itse istuu salissa keskellä vellovaa viisufanimerta.
Tämä keskiviikkopäivä lienee enemmän tai vähemmän pyhitetty turismille. Aion selvittää miten pääsisin Skandinavian suurimpaan ostoskeskukseen Sandsvikiin.
tiistai 25. toukokuuta 2010
3. päivä Oslossa - Ensimmäiset sateet
Kolmas päivä valkeni poutaisena (ensimmäisen) hyvin nukutun yön jälkeen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme kapsekkeihin ja kirjauduimme ulos hotellihuoneestamme. Suuret laukut jätimme Radissonin matkalaukkuhuoneeseen, itse suuntasimme kulkumme Areenalle.
Perinteisen blogirupeaman ja ystäväparimme kihlauutisen jälkeen siirryimme seuraamaan Areenan sisälle ensimmäistä pukuharjoitusta. Järjestelyt tuottivat pettymyksen - lehdistölle oli varattu harjoitusten seurantaan vain pieni alue. Sama alue joka oli aidattu myös avoimissa harjoituksissa. Näin ollen yli puolet paikalla olleista ihmisistä joutui seisomaan koko puolitoistatuntisen ajan. Kaikki muut salin 14900 paikkaa seisoivat siis tyhjinä.
Suuria virheitä ei ensimmäisissä harjoituksissa ollut, joskin Makedonian esitys oli erittäin huono ja mauton vähäpukeisine naisineen ja räppiosuuksineen. Suomi oli ensimmäinen maa joka sai myös harvalukuisen pressiyleisön mukaan menoon. Suomen lavakoreografia oli mainio, mutta kuvakulmat monin paikoin turhan etäisiä. Lopun hienosta ryhmäliikehdinnästä tulevat todella vahvasti mieleen Israelin 80-luvun viisuesitykset. Ainakin omasta mielestäni Suomen esitys on kertakaikkisen mainio, ja odotan tältä tiistai-illalta selkeää menestystä tytöillemme. Tämän päivän paikallisessa iltapäivälehdessä muuten Kuunkuiskaajat oli nostettu etusivulle otsikolla "Nämä tytöt menevät varmuudella finaaliin".
Pukuharjoituksen jälkeen palasimme hotellillemme ja kuljetimme ratikalla matkatavaramme loppureissun majapaikkaan. Kun matkalaukut oli saatu paikoilleen ja sängyt siirrettyä yhteen, kello olikin niin paljon ettemme ehtineet syömään kuin kolmioleipäpaketin puoliksi ennen Suomen pressitilaisuutta Radisson Blu Plazassa.
Johanna ja Susan olivat aavistuksen myöhässä ruokailunsa vuoksi (ehkä ihan sallittavaa ;), mutta saimmekin ensimmäisenä haastateltaviksemme Suomen viisusta tribuuttiparodiavideon tehneen kaksikon. Sveitsiläis-israelilainen kaksikko kertoi videostaan ja taustoistaan ennen Kuunkuiskaajien ryhmän saapumista. Kuunkuiskaajilta kyseltiin kaikenlaista hanuriseksikkyyslausunnoistaan ja biletysmahdollisuuksistaan lähtien. Tytöt eivät osanneet mainita pahimpia kilpailijoitaan, koska eivät suhtaudu heihin kilpakumppaneina vaan kollegoina. Tavoite tytöillä on tietenkin finaaliin pääsy, johon eilisen harjoituksen perusteella todellakin pitäisi olla erinomaiset mahdollisuudet. Haastattelutilaisuuden lopuksi söimme Fazerin tarjoamaa puolukkasuklaata sekä allekirjoittanut vastasi toimittajaystävä-Liisan kysymyksiin - kannattaa kuulemma pitää silmiä auki ensi lauantain Helsingin Sanomia / Länsiväylää jne. lukiessaan!
Haastattelun jälkeen pidimme pikaisen pizzalounaan (kyllä, lounas se oli, vaikka kello olikin jo 19) hostellillamme. Sieltä riensimme tihkusateessa Euroclubille Saksa ja Ukrainan yhteisiin juhliin, jossa oli jopa ilmainen baari jonkin aikaa. Sellainen on ainakin "länsiviisuissa" suhteellisen harvinaista. Euroclubilta liikehdimme sujuvasti puoli yhdeksitoista toiselle klubille muutaman korttelin päähän, jossa Israelin edustaja piti promokeikan. Illan aikana tarjottiin israelilaisia naposteltavia sekä energiajuomaa. Lavalla kävivät esiintymässä myös Britannian Josh sekä Liettuan funk-poppoo. Puolenyön aikaan kävelimme pienessä sateessa takaisin kotiin keräämään voimia tätä tiistaita varten. Kävellen matkatessamme huomasimme kuinka pienten etäisyyksien kaupungista onkaan kysymys. Matka klubilta kotiin kesti alle 15 minuuttia.
Tällä kirjoitushetkellä istun ShuttleBusissa kohti keskustaa, olen matkalla hakemaan viisulippujamme ennen illan semiä. Sää on pilvipoutainen, toivottavasti sateet pysyisivät loitolla. Mieluummin yöhön asti.
Perinteisen blogirupeaman ja ystäväparimme kihlauutisen jälkeen siirryimme seuraamaan Areenan sisälle ensimmäistä pukuharjoitusta. Järjestelyt tuottivat pettymyksen - lehdistölle oli varattu harjoitusten seurantaan vain pieni alue. Sama alue joka oli aidattu myös avoimissa harjoituksissa. Näin ollen yli puolet paikalla olleista ihmisistä joutui seisomaan koko puolitoistatuntisen ajan. Kaikki muut salin 14900 paikkaa seisoivat siis tyhjinä.
Suuria virheitä ei ensimmäisissä harjoituksissa ollut, joskin Makedonian esitys oli erittäin huono ja mauton vähäpukeisine naisineen ja räppiosuuksineen. Suomi oli ensimmäinen maa joka sai myös harvalukuisen pressiyleisön mukaan menoon. Suomen lavakoreografia oli mainio, mutta kuvakulmat monin paikoin turhan etäisiä. Lopun hienosta ryhmäliikehdinnästä tulevat todella vahvasti mieleen Israelin 80-luvun viisuesitykset. Ainakin omasta mielestäni Suomen esitys on kertakaikkisen mainio, ja odotan tältä tiistai-illalta selkeää menestystä tytöillemme. Tämän päivän paikallisessa iltapäivälehdessä muuten Kuunkuiskaajat oli nostettu etusivulle otsikolla "Nämä tytöt menevät varmuudella finaaliin".
Pukuharjoituksen jälkeen palasimme hotellillemme ja kuljetimme ratikalla matkatavaramme loppureissun majapaikkaan. Kun matkalaukut oli saatu paikoilleen ja sängyt siirrettyä yhteen, kello olikin niin paljon ettemme ehtineet syömään kuin kolmioleipäpaketin puoliksi ennen Suomen pressitilaisuutta Radisson Blu Plazassa.
Johanna ja Susan olivat aavistuksen myöhässä ruokailunsa vuoksi (ehkä ihan sallittavaa ;), mutta saimmekin ensimmäisenä haastateltaviksemme Suomen viisusta tribuuttiparodiavideon tehneen kaksikon. Sveitsiläis-israelilainen kaksikko kertoi videostaan ja taustoistaan ennen Kuunkuiskaajien ryhmän saapumista. Kuunkuiskaajilta kyseltiin kaikenlaista hanuriseksikkyyslausunnoistaan ja biletysmahdollisuuksistaan lähtien. Tytöt eivät osanneet mainita pahimpia kilpailijoitaan, koska eivät suhtaudu heihin kilpakumppaneina vaan kollegoina. Tavoite tytöillä on tietenkin finaaliin pääsy, johon eilisen harjoituksen perusteella todellakin pitäisi olla erinomaiset mahdollisuudet. Haastattelutilaisuuden lopuksi söimme Fazerin tarjoamaa puolukkasuklaata sekä allekirjoittanut vastasi toimittajaystävä-Liisan kysymyksiin - kannattaa kuulemma pitää silmiä auki ensi lauantain Helsingin Sanomia / Länsiväylää jne. lukiessaan!Haastattelun jälkeen pidimme pikaisen pizzalounaan (kyllä, lounas se oli, vaikka kello olikin jo 19) hostellillamme. Sieltä riensimme tihkusateessa Euroclubille Saksa ja Ukrainan yhteisiin juhliin, jossa oli jopa ilmainen baari jonkin aikaa. Sellainen on ainakin "länsiviisuissa" suhteellisen harvinaista. Euroclubilta liikehdimme sujuvasti puoli yhdeksitoista toiselle klubille muutaman korttelin päähän, jossa Israelin edustaja piti promokeikan. Illan aikana tarjottiin israelilaisia naposteltavia sekä energiajuomaa. Lavalla kävivät esiintymässä myös Britannian Josh sekä Liettuan funk-poppoo. Puolenyön aikaan kävelimme pienessä sateessa takaisin kotiin keräämään voimia tätä tiistaita varten. Kävellen matkatessamme huomasimme kuinka pienten etäisyyksien kaupungista onkaan kysymys. Matka klubilta kotiin kesti alle 15 minuuttia.
Tällä kirjoitushetkellä istun ShuttleBusissa kohti keskustaa, olen matkalla hakemaan viisulippujamme ennen illan semiä. Sää on pilvipoutainen, toivottavasti sateet pysyisivät loitolla. Mieluummin yöhön asti.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Hammaspäivystystä ja hulinaa
Sunnuntai, toinen viisupäivistäni alkoi perin kenkuissa tunnelmissa. Kahdelta aamuyöllä heräsin aivan sietämättömään hermosärkyyn, joka aina hetken aikaa istuttuani kaikkosi suustani. Makuuasentoon mennessä kipu kuitenkin aina palasi. Tätä jatkui aina aamuseitsemään asti, jolloin kävin tiedustelemassa hotellimme vastaanotosta lähintä lääkäripäivystystä.
Aivan tulevan hostellimme vieressä olikin päivystysasema (Legevakten), ja sairaanhoitajan juttusille pääsi hetkessä. Hän kuunteli vaivani ja kävi kysymässä lääkäriltä mielipidettä, joka sitten neuvoi hakeutumaan hammaslääkäripäivystykseen, jotta saisin varmasti sopivaa hoitoa. Kyseinen päivystys (Tannlegevakten) aukesi vasta yhdeltätoista, joten palasimme hotellille syömään aamupala. Hammaslääkäripäivystys toimi nopeasti ja ystävällisesti, ja sainkin yhteisen pikadiagnoosimme perusteella antibioottikuurin ja kasan kipulääkkeitä - juuri ne mitä olin tullut hakemaankin.
Popsittuani kourallisen pillereitä pääsimme vihdoin ja viimein käymään Fornebu-areenalla katsastamassa harjoituksia ja mahdollisia lisämateriaaleja lokkilokeroistamme, "pigeon holeista". Kahden aikaan tienoon valtasi käsittämättömän voimakas sadekuuro kovine tuulineen. Pian sää kuitenkin oli jälleen kirkkaan kesäinen ja lämmin. Palasimme hotellille keventämään kantamuksiamme ennen vierailua Suomen suurlähetystössä Gimlen idyllisessä kaupunginosassa.
Asiainhoitaja Hans Ottelin perheineen toivotti tervetulleeksi Suomen suurlähetystöön Kuunkuiskaajien ohella muutamakymmenpäisen joukon Suomen delegaation jäseniä, eri medioiden toimittajia sekä muita vieraita. Shampanjalasit nostettiin ja skoolattiin tulevalle menestykselle. Lähetystön pihamaalla Kuunkuiskaajien Johanna ja Susan poseerasivat eri paikoissa ja ilmeissä kymmenille kameroille. Pari ulkohaastattelua annettuaan duomme siirtyi sisätiloihin, sillä taivaalta tuli hetken aikaa pientä tihkusadetta.
Tilaisuuden loppuvaiheessa juttelin hetken aikaa Kuunkuiskaajien levy-yhtiöpomon, Kalevi Puonnin kanssa. Lausuin vilpittömät kiitokset hänelle siitä, kuinka mukavaa on ollut huomata pienehkön riihimäkeläisen Magnum Musicin satsaavan tähän euroviisukevääseen kaikin tavoin. Edeltävinä vuosina Suomen edustajien takana olleet megamusiikkikonsernit eivät ole olleet kiinnostuneita panostamaan juuri lainkaan promoamiseen viisujen alla, edes kisakaupungissa. Puonti kertoi myös taustoja suomen taustanauhan vaihtamisesta Oslon kisoja varten - EBU ei ollut ollut tyytyväinen nauhan sisältämiin ääniin, joten oli saatava kokonaan uusi versio - näin syntyi aavistuksen päivitetympipoljentoinen, lopullinen versio Suomen esitykseen huomiseen semifinaaliin.
Iltakahdeksalta alkoivat laulukilpailun viralliset avajaiset, jonne onneksi sain kutsun lähetystössä vieraillessamme. Mahtipontisen Raatihuoneen puitteet, kaikkien 39 maan artistit delegaatioineen, esiintyjinä olleet Bobbysocks, Alexander Rybak sekä a cappella -kuoro sekä maukkaat norjalaiset cocktail-tarjoilut saivat yhdessä aikaan uskomattoman hienot puitteet. Näiden avajaisten jälkeen kelpaa kyllä aloittaa varsinainen viisukisaviikko!
Kuvasatoa avajaisista: Valko-Venäjän 3+2, Ruotsin Melodifestivalen-moguli Christer Björkman sekä edustaja Anna Bergendahl, Latvian Aisha, Suomen Kuunkuiskaajat, Espanjan Daniel Diges, Puolan Marcin Mrozinski, Islannin Hera björk sekä Armenian Eva Rivas.
Aivan tulevan hostellimme vieressä olikin päivystysasema (Legevakten), ja sairaanhoitajan juttusille pääsi hetkessä. Hän kuunteli vaivani ja kävi kysymässä lääkäriltä mielipidettä, joka sitten neuvoi hakeutumaan hammaslääkäripäivystykseen, jotta saisin varmasti sopivaa hoitoa. Kyseinen päivystys (Tannlegevakten) aukesi vasta yhdeltätoista, joten palasimme hotellille syömään aamupala. Hammaslääkäripäivystys toimi nopeasti ja ystävällisesti, ja sainkin yhteisen pikadiagnoosimme perusteella antibioottikuurin ja kasan kipulääkkeitä - juuri ne mitä olin tullut hakemaankin.
Popsittuani kourallisen pillereitä pääsimme vihdoin ja viimein käymään Fornebu-areenalla katsastamassa harjoituksia ja mahdollisia lisämateriaaleja lokkilokeroistamme, "pigeon holeista". Kahden aikaan tienoon valtasi käsittämättömän voimakas sadekuuro kovine tuulineen. Pian sää kuitenkin oli jälleen kirkkaan kesäinen ja lämmin. Palasimme hotellille keventämään kantamuksiamme ennen vierailua Suomen suurlähetystössä Gimlen idyllisessä kaupunginosassa.
Asiainhoitaja Hans Ottelin perheineen toivotti tervetulleeksi Suomen suurlähetystöön Kuunkuiskaajien ohella muutamakymmenpäisen joukon Suomen delegaation jäseniä, eri medioiden toimittajia sekä muita vieraita. Shampanjalasit nostettiin ja skoolattiin tulevalle menestykselle. Lähetystön pihamaalla Kuunkuiskaajien Johanna ja Susan poseerasivat eri paikoissa ja ilmeissä kymmenille kameroille. Pari ulkohaastattelua annettuaan duomme siirtyi sisätiloihin, sillä taivaalta tuli hetken aikaa pientä tihkusadetta.
Tilaisuuden loppuvaiheessa juttelin hetken aikaa Kuunkuiskaajien levy-yhtiöpomon, Kalevi Puonnin kanssa. Lausuin vilpittömät kiitokset hänelle siitä, kuinka mukavaa on ollut huomata pienehkön riihimäkeläisen Magnum Musicin satsaavan tähän euroviisukevääseen kaikin tavoin. Edeltävinä vuosina Suomen edustajien takana olleet megamusiikkikonsernit eivät ole olleet kiinnostuneita panostamaan juuri lainkaan promoamiseen viisujen alla, edes kisakaupungissa. Puonti kertoi myös taustoja suomen taustanauhan vaihtamisesta Oslon kisoja varten - EBU ei ollut ollut tyytyväinen nauhan sisältämiin ääniin, joten oli saatava kokonaan uusi versio - näin syntyi aavistuksen päivitetympipoljentoinen, lopullinen versio Suomen esitykseen huomiseen semifinaaliin.Iltakahdeksalta alkoivat laulukilpailun viralliset avajaiset, jonne onneksi sain kutsun lähetystössä vieraillessamme. Mahtipontisen Raatihuoneen puitteet, kaikkien 39 maan artistit delegaatioineen, esiintyjinä olleet Bobbysocks, Alexander Rybak sekä a cappella -kuoro sekä maukkaat norjalaiset cocktail-tarjoilut saivat yhdessä aikaan uskomattoman hienot puitteet. Näiden avajaisten jälkeen kelpaa kyllä aloittaa varsinainen viisukisaviikko!
Kuvasatoa avajaisista: Valko-Venäjän 3+2, Ruotsin Melodifestivalen-moguli Christer Björkman sekä edustaja Anna Bergendahl, Latvian Aisha, Suomen Kuunkuiskaajat, Espanjan Daniel Diges, Puolan Marcin Mrozinski, Islannin Hera björk sekä Armenian Eva Rivas.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Lehdistön jäsen ilmoittautuu - ensimmäinen pressipäivä takana
Pakkaamista ja muita matkavalmisteluja puoli kahteen asti yöllä. Kolmelta ylös ottamaan särkylääkettä vihoitteleviin hampaisiin. Puoli viideltä herätys, ennen puolta seitsemää Helsinki-Vantaalla aamupalalla. Siinä tiivistettynä tämän päivän ensituntien ohjelma.
Lentelymme Riian kautta Osloon sujui varsin mallikkaasti kirkkaan ja tyynen sään helliessä matkantekoamme. Norjan maankamaran saimme töppöstemme alle puoli yhden jälkeen paikallista aikaa. Gardermoenin lentokenttä oli joka puolelta koristeltu euroviisuaiheisin rakennelmin, julistein ja jättilakanoin. Köröttelimme FlyBussenilla keskustaan, aivan hotellimme ovelle asti. Kaupunki vaikutti yllättävän rauhalliselta tulevaa hulinaviikkoa ajatellen, mutta tulevina päivinähän meno vasta kunnolla yltyykin täällä.
Hetkisen aikaa voimia kerättyämme loikkasimme hotellimme edestä startanneeseen Shuttle Busiin, joka kiidätti meidät parin muun hotellin edustan kautta kisa-areenan takapihalle. Vain vähän matkaa bussilta käveltyämme näimme jo kaukaa alati lähestyvän joukkion, jonka koostumus vaikutti kovin tutulta. Liki kymmenpäinen ihmismassa kirmasi halaamaan ja moikkaamaan meitä, uusia kisavieraita. Kaikki hyviä tuttujamme viisuympyröistä. Tämän joukkion päästessä jatkamaan matkaansa kisabussille vyöryikin päällemme heti uusi samankokoinen porukka ihan yhtä rakkaita viisututtuja. Ja taas perinteinen halaus- ja tervehdystuokio.
Perille pressikeskukseen päästyämme haimme ensin akkret niitä varten pystytetystä pisteestä (jossa loistava Susanna ne meille suomeksi toimien ojensi). Sen jälkeen kävimme vielä buukkaamassa itsellemme lehdistölokerot pressikeskuksen aulasta, sekä tarkistimme juhla-aikataulu- ja lounastarjonnan.
Nälkä ja väsymys alkoi painaa uupuneita matkaajia ja lähdimme pois pressikeskuksesta kohti bussia, jonka luona sitten tapasimmekin yhden viisuystävistämme, joka neuvoikin meille näppärän kebabpaikan nopeaa lounasta varten.
Parin tunnin tauon jälkeen suuntasimme kohti Puolan ja Kreikan-Kyproksen promootiojuhlia. Puolan tilaisuudessa kävimme vain piipahtamassa, jonka jälkeen siirryimme testaamaan EuroCafea, viisuihmisten tapaamispaikkaa, yhden delegaatioita majoittavan hotellin alakerrassa. Samassa paikassa pidettiin myöhemmin illalla myös nuo mainitut Kreikka-Kypros -juhlat, joista ohessa muutama kuva. (Kyproksen Jon & Kreikan George, UK:n Josh sekä Kroatian Feminnem-yhtyeen Pamela. Mukana myös joku kapinen viisutoimittaja.)
Tämä toimittaja kiittää tästä illasta viisuystäviä, artisteja, delegaatioiden muita jäseniä sekä Norjaa, Osloa ja norjalaisia. Huomenna ehkä ehdimme tutustua enemmän myös normaali-Norjaan.
Iltapalana nautin parhaillaan oslolaisen kioskin antimia: club-kolmioleipiä, paikallista sitruunakivennäisvettä, kaakaobanaanimaitojuomaa sekä sitruunaista limonadia.
Lentelymme Riian kautta Osloon sujui varsin mallikkaasti kirkkaan ja tyynen sään helliessä matkantekoamme. Norjan maankamaran saimme töppöstemme alle puoli yhden jälkeen paikallista aikaa. Gardermoenin lentokenttä oli joka puolelta koristeltu euroviisuaiheisin rakennelmin, julistein ja jättilakanoin. Köröttelimme FlyBussenilla keskustaan, aivan hotellimme ovelle asti. Kaupunki vaikutti yllättävän rauhalliselta tulevaa hulinaviikkoa ajatellen, mutta tulevina päivinähän meno vasta kunnolla yltyykin täällä.
Hetkisen aikaa voimia kerättyämme loikkasimme hotellimme edestä startanneeseen Shuttle Busiin, joka kiidätti meidät parin muun hotellin edustan kautta kisa-areenan takapihalle. Vain vähän matkaa bussilta käveltyämme näimme jo kaukaa alati lähestyvän joukkion, jonka koostumus vaikutti kovin tutulta. Liki kymmenpäinen ihmismassa kirmasi halaamaan ja moikkaamaan meitä, uusia kisavieraita. Kaikki hyviä tuttujamme viisuympyröistä. Tämän joukkion päästessä jatkamaan matkaansa kisabussille vyöryikin päällemme heti uusi samankokoinen porukka ihan yhtä rakkaita viisututtuja. Ja taas perinteinen halaus- ja tervehdystuokio.
Perille pressikeskukseen päästyämme haimme ensin akkret niitä varten pystytetystä pisteestä (jossa loistava Susanna ne meille suomeksi toimien ojensi). Sen jälkeen kävimme vielä buukkaamassa itsellemme lehdistölokerot pressikeskuksen aulasta, sekä tarkistimme juhla-aikataulu- ja lounastarjonnan.
Nälkä ja väsymys alkoi painaa uupuneita matkaajia ja lähdimme pois pressikeskuksesta kohti bussia, jonka luona sitten tapasimmekin yhden viisuystävistämme, joka neuvoikin meille näppärän kebabpaikan nopeaa lounasta varten.
Parin tunnin tauon jälkeen suuntasimme kohti Puolan ja Kreikan-Kyproksen promootiojuhlia. Puolan tilaisuudessa kävimme vain piipahtamassa, jonka jälkeen siirryimme testaamaan EuroCafea, viisuihmisten tapaamispaikkaa, yhden delegaatioita majoittavan hotellin alakerrassa. Samassa paikassa pidettiin myöhemmin illalla myös nuo mainitut Kreikka-Kypros -juhlat, joista ohessa muutama kuva. (Kyproksen Jon & Kreikan George, UK:n Josh sekä Kroatian Feminnem-yhtyeen Pamela. Mukana myös joku kapinen viisutoimittaja.)
Tämä toimittaja kiittää tästä illasta viisuystäviä, artisteja, delegaatioiden muita jäseniä sekä Norjaa, Osloa ja norjalaisia. Huomenna ehkä ehdimme tutustua enemmän myös normaali-Norjaan.
Iltapalana nautin parhaillaan oslolaisen kioskin antimia: club-kolmioleipiä, paikallista sitruunakivennäisvettä, kaakaobanaanimaitojuomaa sekä sitruunaista limonadia.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Varaslähtö viisulomaan
Niin siinä vain kävi, että taloutemme lähteekin seuraamaan tämän kevään viisuhulinaa jo ylihuomenna, lauantaina. Uusi menolento ja pari hotelliyötä löytyivät nopeasti sopuhintaan, paluulento pysyy ennallaan.
Jo eilen kävin viime hetken vaateostoksilla (luultavasti ensimmäinen vaateostosreissu tänä vuonna), tänään sitten jatkoin ostelua kävelykengillä ja vyöllä. Huomenna pitkän työpäivän jälkeen on vielä paljon puuhailtavaa ja pakattavaa, joten vähiin käyvät tunnit!
Koska viisut ovat vain kerran vuodessa, on tämä kaikki onneksi vaivansa arvoista!
Jo eilen kävin viime hetken vaateostoksilla (luultavasti ensimmäinen vaateostosreissu tänä vuonna), tänään sitten jatkoin ostelua kävelykengillä ja vyöllä. Huomenna pitkän työpäivän jälkeen on vielä paljon puuhailtavaa ja pakattavaa, joten vähiin käyvät tunnit!
Koska viisut ovat vain kerran vuodessa, on tämä kaikki onneksi vaivansa arvoista!
torstai 20. toukokuuta 2010
Matkakuume jo huimissa lukemissa
Kisoihin lähtöön on aikaa neljä päivää - enintään. Tällä hetkellä olisi kova hinku mennäkin Osloon pari päivää aiottua aikaisemmin. Sillä tapaa pääsisi nauttimaan edes joistakin vapaista harjoituksista, Suomen edustajien pressitilaisuudesta sekä tietysti kisojen avajaisista sunnuntaina. Lentomuutosselvittelyt siis työn alla. Katsotaan mihin ratkaisuun päädymme!
perjantai 14. toukokuuta 2010
Suomen postikorttikuvaukset... Eikun Villen käyntikorttikuvaukset
-759398.jpg)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)